Olisin istunut äänettä penkillä
ikkunan vieressä
katsellut syksyn aurinkoa ja
putoavia lehtiä
ja sumua ja pisaroita oksien kärjissä.
Istunut hiljaa ja katsonut
kun lumi putoilee suurina riekaleina
peittäen maan ja puut
ja kumolleen käännetyn veneen.
Lumen tuoksu
äänettömässä harmaassa maisemassa.
Lumessa oravan jäljet.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.